Kategoria(t): Yleinen

Kuinka minä elän ensimmäisen raskauden

Huomenna kääntyy raskausviikko 12, 11+0. Vielä ollaan suht varhaisessa vaiheessa ja täytyy vain toivoa, että pienokainen pysyy matkassa loppuun saakka. Haluan tässä postauksessa avata vähän sellaisia asioita, joita minä koen tärkeäksi raskauden aikana ja kuinka ylipäätään elän ja haluan elää ensimmäistä raskautta.

En tahdo stressata ja pelätä liikaa
Minusta on tärkeää, ettei stressaa ja panikoi turhaan. Jos keskenmeno on tullakseen, se tulee, eikä siihen voi itse vaikuttaa. Miten itse henkilökohtaisesti ajattelen, on niin, että luoja ottaa pois elinkyvyttömät. Jos keskenmeno tulee, olen valmistautunut siihen ja elämän on jatkuttava, vaikka se tottakai laittaa surettamaan. Toisena herää ajatus siitä, etten tahdo ns. kytätä vauvan sydänääniä. Tiedän, että niitä olisi jo näillä viikoilla mahdollista kuulla kotidoplerilla, mutten tahdo. Olen lukenut niin paljon siitä, ettei laitteet välillä toimi ja ottaavat äidin sydänääniä. Sitten minua vasta alkaisikin huolettamaan, jos en saisi sydänääniä kuulumaan. Muistan, kun ensimmäisellä neuvolakäynnillä meiltä kysyttiin; Tahdotteko kuulla sikiön sydänäänet? Voi olla, ettei niitä vielä kuulu, mikäli sikiö on kohdun takaseinämässä, mutta saattaa olla, että kuuluisi, jos sikiö olisi mahdollisimman edessä. Emme halunneet kuulla. Odotamme tämän kuun 21. päivään saakka, että pääsemme ultraan ja samalla kuulemaan sydänäänet.

Ruokailu
Syön aikalailla samalla tavalla kuin ennenkin. Olen pyrkinyt tehostamaan veden juontia, mikä ei ole todellakaan ollut kohdallani mitenkään säännöllistä. Silloin kun tekee mieli hampurilaisia ja roskaruokaa, aion niitä syödä. On myös päiviä, jolloin salaatti maittaa oikeinkin hyvin. Kahvi on sellainen asia, jota juon kohtuudella. En rupea elämään pilkkua nussimalla, montako desiä juon kahvia. Olen vähentänyt ihan sikana kahvin juontia, menisikö joku 3-4 kuppia päivässä – kun taas ennen saattoi upota reippaasti yli pannullinen eikä riitä.

Päihteet
Päihteet ovat ehdoton nounou. En juo raskausaikana pisaraakaan alkoholia ja tupakanpolton olen lopettanut sinä päivänä, kun sain tietää olevani raskaana, eli tammikuun 22. päivä. En aio myöskään oleskella autossa, jossa tupakka käryää vieressäni.

Olenko minä hyvä äiti? Kuinka toiset äidit tekevät?
En aio myöskään lähteä vertailulinjalle toisten äitien tai tulevien äitien kanssa. Uskon, että äitiys tulee opettamaan minulle kaiken sen, mitä tarvitsen. Olen paras äiti omalle lapselle, eikä sitä voi korvata. Minua suoraansanoen naurattaa äitien tappelut sosiaalisessa mediassa siitä, kuka nyt kasvattaa lapsensa oikein tai kuinka joku tekee väärin sitä ja tätä. Jokainen meistä varmasti oppii ja lapsen parasta kuuluu ajatella aina.

Milloin aion ostaa ensimmäisiä vauvantarvikkeita?
En vielä. Olen ostanut yhden bodyn, kahdet sukat ja tilasin vaukirjan. Ostan sitten kunnolla, kun saadaan tietää sukupuoli. Mitä enemmän alkaa viikkoja kertyä, aion rueta katselemaan pikkuhiljaa kaikkea. Sitäpaitsi tämänhetkinen asuntomme on niin pieni, ettei tänne edes mahtuisi kuin 1/10 osa vauvantarpeista. 😀 Myöhemmin tullaan ostamaan ja hyödynnetään Tori.fi:tä sekä kirpputoreja, josta saa todella edullisesti äärettömän hyväkuntoisiakin vaatteita. En koe järkeväksi ostaa uutena, jos ei ole ihan pakko. Toki, jos joku antaisi käteeni muutaman tonnin, lähtisin ilomielin shoppailemaan. 😉

Tässäpä vähän ajatuksia, mitä ainakin nyt vähälle aikaa on noussut mieleen. Blogi pysyy jatkossakin lifestylepainoitteisena, mutta varmasti vauvan syntymän jälkeen painottuu myös perhe-elämään keskittyen. Kivaa tiistaita just sulle!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s