Kategoria(t): Yleinen

Irlanninsusikoira

Se pienen tytön haave, joka lopulta toteutui. Minulla oli lapsena koirakirja, josta selasin aina mieleisiä koirarotuja. Muistan vieläkin, kuinka aina osoitin sormella irliksen kohdalla: äiti tollasen mä tahon! Meillä on ollut aina perheessä koiria, mutta susikoiraan äitini ei silloin suostunut. Sanoi, että sitten kun sinulla on oma koti, hommaa vaikka kymmenen koiraa. 😉 Ihastelin yli 10 vuotta irliksiä koirakirjoista, lehdistä ja myöhemmin instagramista.

Kun asuin vielä yksiössä Kajaanissa, olin ollut yhteydessä jo kasvattajaan, mistä Dewi kotiutui meille. Tämä oli hauska sattuma, sillä minä irliskuumeessa en edes sellaista muistanut tapahtuneen ! Oli ollut puhetta siitä, että haluaisin irliksen, mutta onhan se päivänselvää, etten minä yksiöön näin suurta rotua olisi mitenkään voinut ottaa. Muistaakseni minulla oli vuokra-asunnon vaihto suunnitteilla ja halusin jo silloin rivitaloon. Haave kyti mielessäni kokoajan ja silloin minulla oli vain yksi koira, Luna.

Lauma kasvoi toisella koiralla, Hetalla. Heta tuli Lunan seuraksi ja ei mennyt kauaa, kun tutustuin Nikoon ja hetkenaikaa seurustelun jatkuttua muutimme Ouluun yhteiseen asuntoon. Kesä vietettiin kahden koiran kanssa ja jossain kohti minun kuumeeni irlikseen oli taas ilmiliekeissä. Halusin, että haaveeni toteutuisi. Ja mikä parasta, Nikolla on perheessä jo ennestään etelävenäjänpaimenkoira. Yllätyin, kun Nikokin oli rakastunut irlikseen rotuna. Taas mieleeni tuli jostain kumman syystä tämä kyseinen kasvattaja. Kai se oli ollut alitajunnassani ihan kokoajan.

Otimme kasvattajaan yhteyttä, kävimme paikanpäällä, keskustelimme keskustelimme ja keskustelimme. Olin ihan rakkauden huuruissa ja samalla jännittyneenä odottaen tulevaa, mitä elämä tulisi olemaan, kun haaveeni toteutuisi. En ollut koskaan edes nähnyt irlanninsusikoiraa niin läheltä ja nyt menisin kasvattajan luokse käymään, missä koiria on monta !? Voitte vaan kuvitella minun ja Nikon ilmeet, kun puolivuotiaat karvakuonot tulee haistelemaan ja kävelevät tyynen rauhallisesti. Minun piti kahteen otteeseen kysyä kasvattajalta, että kasvaako nämä tästä vielä. 😀 Ja kasvaahan ne.

Rakastuin välittömästi. Jo ensikohtaamisella tiesin, että se tulee olemaan irlis, jonka haluan. Sanonta pitää hyvin paikkaansa:

”on olemassa koiria ja irlanninsusikoiria”

Irliksen olemus on jotain sellaista, jota ei pysty selittämään. Ja kuinka älykäs, ei sitä voi sanoin kuvailla.

Mitä sitten kannattaa ottaa huomioon irlanninsusikoiraa suunniteltaessa perheenjäseneksi ?

Valitse ensin kasvattaja hyvin. Se voi olla vaikeaa, mutta teillä on toimittava suoraanpuhuminen ja avoimuus, rehellisyys asiassa kuin asiassa. Ei ole asiaa, mistä et voisi kasvattajan kanssa keskustella. Tämä on tärkein seikka aluksi.

Iso koko tuo monenlaisia haasteita. Oletko valmis niihin? Eläinlääkärikustannukset ovat kalliimpia ja ruokamäärät suurempia. Suosittelen ehdottomasti vakuutusta (koiralle kuin koiralle.) Saat vakuutukselta niin paljon, se antaa enemmän kuin ottaa.

Vesisateelle suosittelen hankkimaan jossain vaiheessa sadetakin. Helpottaa huomattavasti elämää, kun saa kuivattua vaan jalat, eikä koko turkkia tarvitse.

En suosittelisi irlistä ehkä ensimmäiseksi koiraksi. Täytyy olla kokemusta koirista ja ymmärtää koirien eleitä ja kieltä. Iso koira pääsee helposti laumanjohtajaksi ja niskan päälle, jos ei ole kuria. Hallittavuus täytyy olla omistajalla, vaikka joskus tulee yllättäviä tilanteita. Hihnakäytös kannattaa opettaa kotiutumisesta asti. Voin luvata ongelmia myöhemmin, jos hihnassa annetaan riehua.

Mikä yllätti suuren rodun kanssa ?

Suuren rodun kanssa yllätti todellakin se, kuinka röyhkeitä ihmiset osaavat olla. Tuleevat tahallaan härnäämään mahdollisimman lähelle, aivankuin testatakseen, pysyykö koira omistajalla hallinnassa tai tapahtuuko jotain. Pyöräilijät ajaavat mahdollisimman läheltä ja pienen puudelin kanssa jäähään kohdalle katsomaan ja lässyttämään, vaikka selkeästi annoimme tietä heidän mennä ohitsemme. Kun käyn lenkillä keskikokoisten koirieni Lunan ja Hetan kanssa, ihmiset eivät välitä, koska koiran koko on normaali.

Jos ihmiseltä löytyy maalaisjärki, luulisi ymmärtävän, että ehkä ei kannata edes yrittää härnätä tahallaan. Siitä pienestäkin puudelista saa ikävän tilanteen sattuessa kohdalle vihaisen, niin vielä kokeillaan kepillä jäätä ison koiran kanssa. Ei vaan voi ymmärtää.

Paljonko keskimäärin kuluu ruokaan rahaa ? Mitä kannattaa myös huomioida ?

Nämähän ovat suurinpiirtein arvioita. Meillä koirat syövät vapaalla ruualla Jahti&Vahti Energiaa ja sillä on pysynyt vatsa ja turkki erittäin hyvänä. Pieni salaisuuteni on myös kotitekoinen lihariisi, jota annamme jokapäivä. Dewille syötettiin pentuaikana puolivuotiaaksi laadukkaampaa Hills Large Puppy ruokaa, joka annosteltiin.

Jahti&Vahti 15kg säkki kestää suurinpiirtein kaikilla koirilla yhteensä 1,5 viikkoa. Jos ruokailu menisi koirilla ahmimiseksi, olisi pakko siirtyä kahteen kertaan päivässä syömiseen. Onneksi meillä ei näin ole, vaan koirat syövät pikkusittain ja välillä. 😊

Suosittelen laittamaan vesiastian irliksen kasvaessa isommaksi vessaan. Meillä on vesikippi väliaikaisesti sankon päällä! 😀 Voin sanoa, että vettä on metritolkulla muuallakin kuin kupissa. Jos et voi sietää märkää koiran turpaa, sen hieromista sohvaan ja lattian kastumista, suosittelen vaihtamaan rotua. Syöminen ei ole siisteimmästä päästä ainakaan Dewin kohdalla. Napuroita kannellaan ympäri asuntoa ja vesikuppiin puhalletaan ilmakuplia. On se hölömö rakas. ❤

Kaikinpuolin irlis on ihana rotu. Iso koko varmasti pelottaa suurta osaa ihmisistä, mutten tiedä rauhallisempaa ja kiltimpää rotua. Toki poikkeuksia on, mutta Dewi on kyllä kultainen. Irliksestä et saa vihaista muuten, kuin itse vaikuttamalla asiaan. Uskon todella vahvasti siihen, että Dewistä tulee aivan ihana lapsen kanssa. Toki koko on iso, mutta varovasti totutellen sitten uuteen tilanteeseen.

Suuren rodun kanssa on myös huomioitava riittävä liikunta. Me käydään usein juoksuttamassa koiria metsässä irti ja kotoa on hyvä löytyä aidattu takapiha. Me olemme joutuneet nyt väliaikaisesti asumaan tässä pienessä 46 neliön kaksiossa ja loppuaika ollaan kasvatettu takapihan nurmea, kun se paloi ja koirat riehuivat. Metsässä ollaan käytetty koiria ahkerasti juoksemassa nyt, kun takapihalle ei voi mennä. Jos irlis tai mikä tahansa koira ei saa tarpeeksi liikuntaa, näkyy se levottomuutena sisätiloissa. Ihanne olisi maalla vapaana, mutta aidattu tila riittää vallanmainiosti. Onneksi pääsemme kohta muuttamaan, koirat saavat oman huoneen ja välillä pääsevät isolle aidatulle pihalle purkamaan energiaa.

Sen tiedän, etten rotua vaihda enää. ❤️

Koirilla on muuten oma Instagram – tili nimellä bibut_ , käykäähän seuraamassa.

www.instagram.com/bibut_

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s