Kategoria(t): Yleinen

TAKAISIN KOTIIN

Ajattelin, että nyt olisi sopiva hetki kirjoittaa tästä aiheesta muuton lähestyessä. Olen kotoisin Kajaanista ja muutin mieheni ja kahden koiran kanssa vuosi takaperin Ouluun. Päätös oli selvä miltei samontein: molemmat halusivat asua joko Oulussa tai Kuopiossa, Oulu tuntui kuitenkin sillä hetkellä loistavalta ajatukselta. Kävin Medianomin pääsykokeissa, mutten päässyt läpi. Se harmittaa, mutta päätimme silti muuttaa asumaan Ouluun. Tuntui hyvältä ottaa etäisyyttä ahdistavaan pieneen kaupunkiin – ja se teki kieltämättä hyvää.

Oulussa asuessa opin, ettei omia negatiivisia tunteita kannata paeta – täytyy taistella. Oli helpompaa pakata kamppeet ja vaihtaa kokonaan maisemaa, kuin jäädä rypemään samaan ahdistavaan mielentilaan. Minulla oli lievää masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. Tähän kaikkeen vaikuttaa hyvin moni asia: olin henkisesti niin loppu silloiseen työkuvioon, hyväksikäyttämiseen parisuhteessa ja pisteenä ii:n päälle parhaan ystäväni kanssa välien menettäminen. Olen oikeastaan ollut siitä lähtien yksin ja alkanut käsittelemään sitä, mistä vedän omat rajani ja kuinka minua kohdellaan.

Olen erittäin onnellinen siitä, että olen löytänyt sisäisen rauhan. En elä täällä kenellekkään toiselle, vaikka minulla on vierelläni rakastava mies ja syksyllä saamme esikoispojan. Kaikki lähtee omasta onnellisuudesta. Olen kiitollinen näistä vuosista, jotka ovat tehneet minusta sen mitä olen nyt. Minulla on muutama ystävä, tuttu ja ympärillä rakastava perhe ja koirat. Ilman niitä en olisi mitään.

Olen myöntänyt sen jo aikaa sitten itselleni, koti-ikävähän se tuli. Paikkana Kajaani on pieni kylä, joka tulee kuolemaan, mikäli asioille ei tapahdu muutosta. Tarvittaisiin paljon enemmän rakentamista, homeisten rakennusten purkamista, koulutusta ja asukkaita. Jotain, joka saisi ihmisiä liikkeelle. Toivottavasti Kajaani saataisiin nousemaan. Kotihan se korvessa toki on, siitähän ei päsäe mihinkään. Tällainen luonnossa koirien kanssa lymyilevä ei oikeastaan muuta kaipaakkaan kuin mehtää ja omaa rauhaa. 😀 Sitä Kainuussa kyllä on.

En poissulje sitä mahdollisuutta, ettenkö vielä joku päivä asuisi Oulussa tai esimerkiksi Kuopiossa. Oulu on ihana kaupunki varsinkin kesäisin ja tekemistä riittää. Toisaalta suuren kaupungin huonoja puolia on kieltämättä kiireys ja esimerkiksi oma huomioni on kiinnittynyt sairaalahoidon laatuun. Lääkäreistä ja hoitajista ei tule läheskään niin tuttuja kuin pienellä paikkakunnalla. Kaikki elää vähänniinkuin liukuhihnameiningillä – tämä ei tietenkään tarkoita kaikkia. Minun henkilökohtaiset kokemukset ovat nämä.

Paikkakunta kuin paikkakunta – jokaisessa kaupungissa on hyvät että huonot puolensa. Tuntuu kuitenkin hyvältä palata niinsanotusti juurillensa, kun lapsikin syntyy. Aloittaa sieltä, minne jäin. Mitä pakenin, minkä annoin hammasta purren jäädä. Minä selvisin, enkä anna kenenkään enää satuttaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s