Kategoria(t): Raskaus

Raskauden ensimmäinen kolmannes

Tänään on raskausviikko 12, 11+6 ja se tarkoittaa sitä, että huomenna alkaa toinen kolmannes! Eli huomenna kääntyy raskausviikko 13, 12+0. Tuntuu hurjalta ajatella, että vatsani sisällä kasvaa ihan oikeasti toinen ihminen. Jännittää aikalailla jo ylihuomisen ultra. Päivät ja viikot kyllä tosin vierähtää todella nopeasti, vastahan minä tein positiivisen raskaustestin?

Olen kirjoittanut raskauspäiväkirjaa aina välillä ja oireiden ilmaantuessa. Minusta se on kiva tapa muistella raskautta sitten myöhemmin ja kerrata tapahtumia, muistella ylipäätään raskausaikaa. Ei niitä kaikkia tuntemuksia varmaan edes muistaisi, jos ei niitä ylös raapustaisi.

ENNEN POSITIIVISTA RASKAUSTESTIÄ

Rinnoissa oli muutamia näppyjä ja jano oli kova. Olin todella väsynyt ja minulla oli jatkuva vessahätä. Muuten olo oli oikein normaali, vatsa vain turvonnut, samalla tapaa kuin ennen kuukautisia.

POSITIIVISEN JÄLKEEN

Viiltävä kipu säteili reisistä polviin. Myös alavatsalla oli viiltävää kipua, joka säteili myös lantioon, kohtu alkoi supistella jo todella varhain. Kylmä/kuuma oli vähän väliä ja hiki kaatui. Vatsalla oli paineen tunnetta.

Minulla on diabetes. Raskauden alussa verensokerini menivät aivan uusiin ulottuvuuksiin ja alkoivat niinsanotusti ”pelaamaan omaa peliä”. Soitin tottakai tämän riskiraskauden takia suoraan äitiyspolille ja kerroin huoleni. Minulle annettiin ohjeeksi seurata verensokereita toki säännöllisesti, mutta jos arvot nousevat yli 15 ja en saa niitä laskettua, on mentävä suoraan päivystykseen. Raskauden ajan verensokeriarvojen ja insuliinin kanssa on tavallaan pelaamista, jokainen päivä ja viikko on erilainen. Onneksi minulla on FreeStyle Libre, joka on aktivoitu Oulun äitiyspolille – siellä hoitajat näkevät verensokeriarvoni reaaliajassa.

Kilpirauhas-arvoni heilahtivat myös raskauden alussa, joten siihen aloitettiin hoidoksi Thyroksini. Aamuisin otan Thyroksinia, päivällä D-vitamiinia ja 1mg foolihappoa ja illalla rautaa ja Primaspania. Primaspan ehkäisee raskausmyrkytystä.

Laitan tähän nyt muutamia pätkiä raskauspäiväkirjastani:

26.1.2019 RV 5, 4+3

Todella kovan tuntoisia kohdun supisteluita. Olet tällä viikolla jotakuinkin seesaminsiemenen kokoinen. ❤️

Tässä välissä kaikkea maan ja taivaan väliltä, hermoamista kilpirauhasarvojen takia, uusien rintaliivien ostoa, ensimmäisen bodyn osto ja ihkaekat sukat, verikokeissa käyntejä, monia puheluita äitiyspolille ja neuvolaan, apteekkikäyntejä, ferritiiniarvo päin p*rsettä 17, kahvi tökkinyt parina aamuna ja muutenkin taistelua verensokereiden kanssa.

12.2.2019 RV 7, 6+6

Tänään oli ensimmäinen äitiyspoli ja sain nähdä sydämesi sykkeen. ❤️ En ole koskaan ollut näin onnellinen. Isälläsi ei tullut loppupäivästä töissä enää mitään. Taisipa kyynel vierähtää myös poskelle. Kerroimme tänään raskaudesta myös julkisesti (ehkä turhan aikaisin). Varhaisultran mukaan olet 7+0.

15.2.2019 RV 8, 7+2

Heräsin kuudelta kovaan pissahätään. Minulla oli aika Oulun avohoitotalolle 8:10 tarkempiin kilpirauhaskokeisiin. Koko aamun on ollut ihan hirveän paha olo, ei ole onneksi tarvinnut oksentaa. Kello on nyt 11:45 ja uskallan alkaa syödä viiliä. Puuro ei uponnut aamulla. Isösi haki kaupasta mehua.

16.2.2019 RV 8, 7+3

Suihkun jälkeen KAMALA olo, ihan hirvee! Juoksulla keittiöön, pari hörppyä vettä, kaapista pyyhe märän tukan alle, silmissä näkyy vaan mustaa, pyörryttää, sänkyyn makaamaan. Isäsi käytti koirat. Luna 3v, Heta 1v 5kk, Dewi 7kk. Me kaikki odotetaan sinua. ❤️

21.2.2019 RV 9, 8+1

Meille oli varattu aika Kaakkurin neuvolaan 10.00. Siellä juteltiin 2 tuntia ja saimme paljon lappuja kotiin. Isäsi oli mukana myös. Nyt iltapäivän olen täyttänyt vauvakirjaan sukupuuta. Ultra on varattu nyt kuukauden päähän. Emme malta odottaa. ❤️ Olisimme voinut kuunnella sydänääniä tänään, mutta neuvolatäti oli sitä mieltä, ettei ne ehkä saata vielä kuulua. Halutaan odottaa.

5.3.2019 RV 10, 9+6

Taas tänä aamuna herääminen itkuun (painajaisia). Ruokahalut 100% ja paino noussut 2kg. Olo on tosi hyvä, mitä nyt välillä hermostuttaa kaikki ja liikaa. Nään myös ihan jotain outoja seksiunia. 😀 OYS:sta tuli yks päivä kirje lääkäriltä, jossa luki jotenkin näin: ”Kohdussa yksi elävä sikiö”. Isäsi purskahti kyyneliin. Kohta päästään taas ultraan ja isäsikin näkee sinut. ❤️

8.3.2019 RV 11, 10+2

Eilen soitin äitiyspolille. Thyroksinia jatketaan seuraaviin verikokeisiin asti ja tarkastellaan tuloksia. Viime yönä kovat vatsakivut, säteili reisiin asti – kohtu kasvaa. Sikana unia, naama rutikuiva huulien vierestä. Toissayönä menin unissani kontalleen ja otin tyynyn haaraväliin, sanoin isällesi unissaan, että: ”Ota se Wellpur pois! Nää on näitä raskausajan vuotoja. Ota pois, ettei kastu” <- vittu mä repesin aamulla. Heräsin vielä siihen ku isäsi sanoo, että alahan herätä. 😀

Nyt viimepäivinä on esiintynyt ihottumaa kainaloissa. Olen aloittanut hajustamattomien deodoranttien käytön. Polar – ja ruisleipähimo on jotain taivaallista! Saa kyllä olla onnellinen, kuinka niinsanotusti helppo alkuraskaus on ollut. Ei ole tarvinnut oksentaa yhtään kertaa. Kovat reisikivut välillä ja alaselkää särkee. Väsymys on jotain luokkaa käsittämätön. Huomenna alkaa toinen kolmannes, enkä voisi huokaista enempää helpotuksesta. ❤️ Saa tuota valkovuotoa lorista niin paljon kuin tahtoo, pääasia ettei verta valu ja beibillä on kaikki hyvin. Ylihuomenna päästään ultraan. 🤩❤️

Kategoria(t): Yleinen

Kuinka minä elän ensimmäisen raskauden

Huomenna kääntyy raskausviikko 12, 11+0. Vielä ollaan suht varhaisessa vaiheessa ja täytyy vain toivoa, että pienokainen pysyy matkassa loppuun saakka. Haluan tässä postauksessa avata vähän sellaisia asioita, joita minä koen tärkeäksi raskauden aikana ja kuinka ylipäätään elän ja haluan elää ensimmäistä raskautta.

En tahdo stressata ja pelätä liikaa
Minusta on tärkeää, ettei stressaa ja panikoi turhaan. Jos keskenmeno on tullakseen, se tulee, eikä siihen voi itse vaikuttaa. Miten itse henkilökohtaisesti ajattelen, on niin, että luoja ottaa pois elinkyvyttömät. Jos keskenmeno tulee, olen valmistautunut siihen ja elämän on jatkuttava, vaikka se tottakai laittaa surettamaan. Toisena herää ajatus siitä, etten tahdo ns. kytätä vauvan sydänääniä. Tiedän, että niitä olisi jo näillä viikoilla mahdollista kuulla kotidoplerilla, mutten tahdo. Olen lukenut niin paljon siitä, ettei laitteet välillä toimi ja ottaavat äidin sydänääniä. Sitten minua vasta alkaisikin huolettamaan, jos en saisi sydänääniä kuulumaan. Muistan, kun ensimmäisellä neuvolakäynnillä meiltä kysyttiin; Tahdotteko kuulla sikiön sydänäänet? Voi olla, ettei niitä vielä kuulu, mikäli sikiö on kohdun takaseinämässä, mutta saattaa olla, että kuuluisi, jos sikiö olisi mahdollisimman edessä. Emme halunneet kuulla. Odotamme tämän kuun 21. päivään saakka, että pääsemme ultraan ja samalla kuulemaan sydänäänet.

Ruokailu
Syön aikalailla samalla tavalla kuin ennenkin. Olen pyrkinyt tehostamaan veden juontia, mikä ei ole todellakaan ollut kohdallani mitenkään säännöllistä. Silloin kun tekee mieli hampurilaisia ja roskaruokaa, aion niitä syödä. On myös päiviä, jolloin salaatti maittaa oikeinkin hyvin. Kahvi on sellainen asia, jota juon kohtuudella. En rupea elämään pilkkua nussimalla, montako desiä juon kahvia. Olen vähentänyt ihan sikana kahvin juontia, menisikö joku 3-4 kuppia päivässä – kun taas ennen saattoi upota reippaasti yli pannullinen eikä riitä.

Päihteet
Päihteet ovat ehdoton nounou. En juo raskausaikana pisaraakaan alkoholia ja tupakanpolton olen lopettanut sinä päivänä, kun sain tietää olevani raskaana, eli tammikuun 22. päivä. En aio myöskään oleskella autossa, jossa tupakka käryää vieressäni.

Olenko minä hyvä äiti? Kuinka toiset äidit tekevät?
En aio myöskään lähteä vertailulinjalle toisten äitien tai tulevien äitien kanssa. Uskon, että äitiys tulee opettamaan minulle kaiken sen, mitä tarvitsen. Olen paras äiti omalle lapselle, eikä sitä voi korvata. Minua suoraansanoen naurattaa äitien tappelut sosiaalisessa mediassa siitä, kuka nyt kasvattaa lapsensa oikein tai kuinka joku tekee väärin sitä ja tätä. Jokainen meistä varmasti oppii ja lapsen parasta kuuluu ajatella aina.

Milloin aion ostaa ensimmäisiä vauvantarvikkeita?
En vielä. Olen ostanut yhden bodyn, kahdet sukat ja tilasin vaukirjan. Ostan sitten kunnolla, kun saadaan tietää sukupuoli. Mitä enemmän alkaa viikkoja kertyä, aion rueta katselemaan pikkuhiljaa kaikkea. Sitäpaitsi tämänhetkinen asuntomme on niin pieni, ettei tänne edes mahtuisi kuin 1/10 osa vauvantarpeista. 😀 Myöhemmin tullaan ostamaan ja hyödynnetään Tori.fi:tä sekä kirpputoreja, josta saa todella edullisesti äärettömän hyväkuntoisiakin vaatteita. En koe järkeväksi ostaa uutena, jos ei ole ihan pakko. Toki, jos joku antaisi käteeni muutaman tonnin, lähtisin ilomielin shoppailemaan. 😉

Tässäpä vähän ajatuksia, mitä ainakin nyt vähälle aikaa on noussut mieleen. Blogi pysyy jatkossakin lifestylepainoitteisena, mutta varmasti vauvan syntymän jälkeen painottuu myös perhe-elämään keskittyen. Kivaa tiistaita just sulle!

Kategoria(t): Raskaus

RV 9, 8+0

Nyt sen voimme paljastaa, pienokainen saapuu maailmaan. ❤️😭 Tammikuun 22. päivä elämä mullistui ja meidän kaikkein hartain toive toteutui. Meistä tulee perhe. ❤️ -12.12.2019

Tämä on kyllä hermoja raastavaa kirjoittaa puhelimella ja tabletilla katsoa vielä teksti läpi, julkaista kuvat ja katsoa postaus muutenkin läpikotaisin. Nimittäin mun tietokone ei halua olla nyt yhteistyöhaluinen ollenkaan ja jää todennäköisesti eläkkeelle hyvinkin pian. 😀 Tässä postauksessa aattelin avata vähän ensimmäistä kahdeksaa viikkoa raskaana; mitä fiiliksiä se on herättänyt, millaisia oireita mulla on ollut ja mitä tuleva pitää sisällään. Tänään vaihtui siis raskausviikko 9, 8+0.

Olen kirjoittanut raskausmatkasta päiväkirjaa. Ajattelen niin, että on mukava sitten jälkeenpäin kerrata, minkälaisia tunteita raskaus on herättänyt, millaisia oireita minulla on ollut ja kuinka diabetes vaikuttaa raskauteen.

Koska minulla on sairaus nimeltä diabetes, on myös raskauteni riskiraskaus. Minulla on ollut pitkään hyvä hoitotasapaino ja päivää ennen positiivista raskaustestiä diabetespolilla arvoni olivat hyvät, kilpirauhasta lukuunottamatta. Pitkä verensokeri 6,4, joka on ihan loistava. En koe juurikaan huonoa omaatuntoa siitä, etten suunnitellut yhdessä lääkäreiden kanssa raskautta. Kuitenkin raskaus on todettu hyvin varhaisessa vaiheessa ja minua on alusta lähtien seurattu huolella. Minun olisi pitänyt ottaa asia esille diabeteskäynneillä lääkäreiden kanssa, että lapsi on toiveissa. En halua syytellä itseäni siitä, miksi jätin tai en jättänyt jotain asiaa kertomatta. Ehkä este oli juurikin siinä, että tuntui typerältä kertoa ventovieraille ihmisille siitä, että: no tässä lasta hankitaan. – vaikka mikä paha tuossa olisi ollut? Lapsen etuhan on kaikkein tärkein. Loppujen lopuksi kaikki asiat ovat todella hyvin.

Viimeiset kuukautiseni ovat alkaneet 26.12.2018. Positiivisen raskaustestin tein 22.01.2019. Niko lähti varhain aamulla hakemaan apteekista Clearblue digitalin ja minä odotan sängyssä suurinpiirtein rakko halkeamassa! Istuttiin molemmat keittiössä ja pidettiin kädet ristissä, katsottiin vähän hölmistyneinä toisiamme että JOSPA. Menin vessaan, vilkaisin sivusilmällä ja näin jotain tekstiä. Otin testin täriseviin käsiini, mykistyin. Sen hiljaisuuden päätteeksi muistan vain sanoneeni: ei vittu, ihanko oikeesti? Ei oo todellista, ei voi olla. Näytin testin Nikolle, joka kyynelsilmin tuli halaamaan. Siinä meni kyllä muutama päivä ihmetellessä. ❤️

RV 8, 7+5

VERIKOKEITA JA LÄÄKÄRIKÄYNTEJÄ
No koska nämä mun kilpirauhas-arvot olivat vähän kohonneet aiemmassa verikokeessa, minut laitettiin 29.01 uudestaan kokeisiin. Ne olivat samaa luokkaa kuin aiemmissa kokeissa. Minulle määrättiin Thyroksinia raskauden aikaiseen hypotyreoosin hoitoon. Menin tästä aivan lukkoon jo Kontinkankaan vastaanotolla, ennenkuin tiesin olevani raskaana. Itkin kotimatkalla autossa Nikolle, kuinka diabetes olisi riittänyt. Vielä kilpirauhasen vajaatoiminta. Saatana.

No mä en jättänyt asiaa siihen. Koska mun järkeen ei käynyt se, että muka YKSKAKS mulla olis joku vitun kilpirauhasen vajaatoiminta!? Sain kuin sainkin lähetteen Ferritiinin mittaukseen, joka oli s e i t s e m ä n t o i s t a. Kyllä, seitsemäntoista. Se ei ole tosiaankaan hyvä, ja tarkoittaa käytännössä sitä, että rautavarastoja ei elimistössä juuri ole. Joillakin arvo on jopa viisi, ja lääkärit seuraavat ainoastaan viitteitä. Vielä tänäkin päivänä tuntuu olevan vaikea saada lähetettä S-Ferrit mittaukseen.

No minähän mielenkiinnosta täyttyneenä rupesin tutkimaan asiaa netistä. Kilpirauhaslääkitystä ei saisi aloittaa, ennenkuin kaikki muut vaikuttajat (kuten esimerkiksi rauta-arvot ja varastorauta-arvot ovat poissuljettu). Otin asian puheeksi 12.2 äitiyspolilla oikean diabeteslääkärin kanssa, joka alkoi vähätellä hankkimaani tietoa. Sanoi, että rauta-arvoni ovat hyvät, hemoglobiini 112 on oikein hyvä ja kilpirauhasella ei ole mitään tekemistä raudanpuutteen kanssa. Mitäpä siinä tappelemaan. Sanoin, että haluan uuden lähetteen kokeisiin. No ihmekkös kyllä, minulle laitettiin lähete johonkin hiton tarkempaan kilpirauhastutkimukseen 15.2. Lääkäri vielä sanoo päin naamaa: no nämä saattaa nämä tulokset joskus valehdella. Jos sinulla on elimistössä eläinperäisiä aineita (mun tapauksessa insuliini), voi tulokset olla vääriä. No älkää nyt hitto määrätkö mulle ”suuntaa antavia verikokeita” vaan tarkkoja. 😀

RASKAUSVIIKKO 8, 7+0
Äitiyspolilla minua jännitti ihan valtavasti. Varhaisultralla katsottiin raskauden kesto ja montako on. Minua huvitti, kun lääkäri sanoi: No on täällä ainakin yksi. (Mun suu pamahti auki, mä että hääh!?) – Joo, yksi siellä on. HUH, onneksi. Tai siis tarkoitan sitä, että synnytystä pelkäävänä yhdessä on varmaan jo tarpeeksi tekemistä puskea ulos. Olisihan se ollut ihan lottovoitto tottakai, jos ihmisen alkuja olisi ollut kaksi. ❤️ Kuitenkin meidän yksi kaikkein rakkain on saanut alkunsa, ja tuntuu, kuin olisi voittanut lotossa ainakin 7 kertaa putkeen. ❤️❤️

Alkuraskaus on kyllä sujunut ihan älyttömän hyvin! Mä pelkäsin kuollakseni jatkuvaa oksentelua yms. Olen kärsinyt ainoastaan välillä kovista supistuksista kohdun kasvaessa, viiltävistä kivuista, lievästä etovasta olosta ja väsymyksestä. Uskoisin väsymyksen johtuvan juurikin tuosta kilpirauhasen toimintahäiriöstä ja raudanpuutteesta. Onneksi minulla on nyt rauta-tabletteja, sitä inhottavaa Thyroksinia, D-vitamiinia, 1mg foolihappoa ja Primaspania. On ainaki hitto lääkitys kohilllaa! 👍🏻😂

Me jäädään jännittämään yhdessä huomista, ensimmäistä neuvolakäyntiä. Heiba ❤️

Kategoria(t): Mielenterveys

Yksinäisyys

Tuntuu vaikealta aloittaa kirjoittamaan aiheesta, jota ei oikein osaa pukea sanoiksi. Se satuttaa, laittaa miettimään, syyttää itseään, syö sisältä ja kalvaa mieltä myös niissä onnellisissa hetkissä. Mitä yksinäisyys on minun kohdallani?

Tuntuu hassulta sanoa näin, mutta olenhan mä tällä hetkellä aika hiton onnellinen. Mulla on rakastava mies, kolme koiraa, katto pään päällä ja koti jossa viihdyn. Ja mikä kaikkein tärkeintä, vatsassani kasvaa ihmisen alku ja ympärillä on rakastava perhe. ❤️ Tulevaisuus on hyvällä mallilla suunnitteilla, isompaa asuntoa etsimme kokoajan ja elämme päivän kerrallaan. Mitä muuta sitä toivoisi? No ei ainakaan sitä, että tunnet olevasi yksinäinen kaikesta huolimatta. 

Minulle yksinäisyys on kehittynyt pikkuhiljaa. Se ei todellakaan ole ollut koko elämänmittainen matka, vaan riipinyt sieluuni vähitellen. Olenhan minä rohkea, avoin ja sosiaalinen, mutta minun on vaikea alkaa muodostamaan kaverisuhteita. Muistan vieläkin niin hyvin eksäni sanat: ”Sulla ei oo elämää!, eikö sulla tosissaan oo ku toi yks kaveri?”. Nuo sanat ovat jääneet korvaani erittäin hyvin. Vielä enemmän sisintäni on raadellut se, kun kyseinen eksä käytti minua hyväkseen. Voisimpa melkein vannoa, että samat kysymykset häneltä kysyessäni, olen askeleen edellä aina. 

No olihan minulla paras ystävä. Monia vuosiakin sellainen. Kun kerroin hänelle erittäin arkaluontoisen ja salassa pidettävän asian, ystävyys punnittiin kerrasta. Hän rupesi yhdessä ystävänsä kanssa kiusaamaan minua naamani edessä. Silloin tein elämäni parhaimman ratkaisun ja en jäänyt kuuntelemaan yhtä ainuttakaan selitystä. Loppujen lopuksi se olin vielä minä, joka olisi halunnut sopia ja jutella asiat selväksi. Sain takaisin välttelyä ja valehtelua, en ottanut enää yhteyttä. Eniten ihmettelen, kuinka hän kehtasi sanoa minulle päin naamaa, kuinka muutama päiväkin minusta erossa teki hänelle pahaa. Luulin, että olemme erottamattomat. 

Nämä kaksi käännettä elämässäni olivat merkittäviä. Ne söivät minua työpaikkakiusaamisen (jos näin voi sanoa) ja työuupumuksen lisäksi nollaan. En luottanut enää mihinkään enkä luota tänäkään päivänä kuin Nikoon ja perheeseeni. Minulle on erittäin vaikeaa luoda uusia ihmissuhteita enkä ole niitä ’entisiäkään’ jaksanut pyrkiä pitämään yllä, vaikka tiedostan, että pitäisi. Olen sulkeutunut täysin omaan kuoreeni. 

Asioita, mitä kaipaan usein, on aito välittäminen ystävyyssuhteissa. Mua kirjaimellisesti vitutti niin perkeleesti, kun raskausuutisen kerrottuani alkoi some laulaa. Nämä aiemmasta kotikaupungista olevat puolitutut hyökkäsivät kysymään minulta: ”kuinka raskaus on edennyt? – kiltisti vastasin takaisin, hänestä ei kuulunut enää. Eli täytyi saada juorukerho laulamaan. No sitten oikeasti täysin puolituttu tuli kysymään suoraan ja pokkana julkisesti ”hei kauan te yrititte lasta? Onko sun isä vielä siellä Oulussa? Vähänkö ihanaa!” – ihan ku mun raskaus tarkoittaisi automaattisesti sitä, että kun musta on tulossa äiti, haluaisin kaveerata ihan ykskaks ihmisen kanssa, jonka kans en oo halunnu kaveerata aiemminkaan. Ei käy järkeen.

Yksinäisyys ja yksin olo ovat kaksi aivan eri asiaa, mikä on hyvä muistaa. Mä nautin kyllä omasta ajasta, yksin olosta ja koirien kanssa lenkkeilystä ihan rauhassa. Jokainen meistä tarvitsee sosiaalisia tilanteita, kuuntelijaa, ymmärtäjää ja ystävää.

Kyllä sitä kaipaa tietyllä tapaa sitä, että minutkin kutsuttaisiin joskus istumaan iltaa vaikka tässä elämäntilanteessa ihan selvinpäin, joku pyytäisi kahville, joku kyselisi aidosti kuulumisia ja haluaisi olla ystävä. Mun mielestä on niin väärin, ettei yksinäisyydestä puhuta tarpeeksi, vaikka se tuntuu olevan niin monen nuoren aikuisen arkea. 

Kategoria(t): Koirat

Kolmas perheenjäsen

41314345_2746436005372552_7110450424477384704_n
Riverwolf Downy O’Drake ”Dewi” 7 viikkoa. Kuva: Killi Hautaniemi

Tiistait täältä koirankarvojen keskeltä! Kuten otsikosta voi jo päätellä, laumamme lisääntyi kolmannella, Irlanninsusikoira nartulla,  Dewillä. Dewi saapui luoksemme 9 viikon iässä ja on nyt ollut kotona viikon.

Irlanninsusikoira on suurikokoinen vinttikoira, joka on maailman suurinpien rotujen joukossa, ellei suurin. ”Suuri koko  on muutoin helpolla rodulla tärkein huomioon otettava seikka. Koko tuo mukanaan monenlaisia haasteita: koiran hallittavuus, erilaiset hoitotoimet, elinkustannukset, kuljettaminen ja liikuttaminen. ” – Lähde

Mikä sai sinut valitsemaan Irlanninsusikoiran?
Olen 9 vuotiaasta asti haaveillut Irliksestä. Minulla on ollut syntymästä saakka koira perheessä ja kun löysin rodun, päätin, että vielä joskus minä sellaisen hankin. Muistan, kun äitini sanoi; Sittenpähän kun asut omillasi, hommaa vaikka kymmenen koiraa! Ja tämä lause minua on huvittanut. Nyt kun minulla ja Nikolla on yhteinen asunto ja molemmat tykkää kyseisestä rodusta, päätimme sellaisen hankkia.

Kuinka päädyit kyseiseen kasvattajaan?
Tässä tulee jälleen uusi hauska puoli esille. Olin siis jo aiemmin ollut yhteydessä kasvattajaan, enkä edes muistanut koko asiaa. Nyt sitten selattuani uudelleen läpi kasvattajia, jostain kumman syystä päädyin Riverwolf kennelin nettisivuille ja mielessäni oli kokoajan, että kyseisestä kennelistä tulen pennun hankkimaan. Kasvattajan kanssa olemme alusta asti olleet tiiviisti yhteydessä ja tullaan olemaan. Äärimmäisen tärkeää on kuitenkin nyt pennun jalkojen ja ylipäätään kehityksen kannalta seuraavat kahdeksan kuukautta. Jos jotain ongelmia ilmenee, ne korjataan välittömästi. Minulle on erittäin tärkeää hankkia rotukoira vastuulliselta kasvattajalta, joka tietää mitä tekee ja tulee tekemään. Dewin vanhemmat ovat täysin terveitä ja hyvin menestyneitä. Olen erittäin kiitollinen hänen vastuullisesta työstään ja siitä, että saimme pennun kotiimme.

41452230_2746436015372551_7166320127862898688_n
Kuva: Killi Hautaniemi

Valitsitko itse pennun vai valitsiko kasvattaja?
Kasvattaja valitsi sopivimman. Kun menimme katsomaan Dewiä ensimmäisen kerran, mietittiin yhdessä tulevaa pentua. Ainakaan vielä tässä vaiheessa minulla ei ole kiinnostusta koiranäyttelyihin. Pennuista oli hyvä valita koiranäyttelyistä kiinnostuneille sellaiset, jotka täyttävät hyvin kriteerit. Muutaman kerran kehässä on tullut sanomista valkoisista tassuista, mutta meitähän se ei haittaa eikä kaikki tuomarit kyllä siihen kiinnitä huomiotakaan! 😀 Siitä olen erittäin tyytyväinen, että Dewi omaa yhdestätoista pennusta kauneimman rakenteen.

Kuinka hallitset lenkillä kolme koiraa?
Nyt vielä alussa on helppoa. Dewille riittää omalla takapihalla ulkoilu ja kerran päivässä käydään totuttelemassa hihnaan. Koska Irlanninsusikoirasta kasvaa suuri koira, ei jalkoja saa rasittaa kehityksen ja mahdollisten haittavaikutusten kannalta. Luna kävelee nätisti hihnassa ja nyt ollaan jo pidemmän aikaa harjoiteltu koirien ohittamista ja nyt menee jo hyvin. Heta täyttää huomenna vuoden ja todellakin on kovaa treenaamista nätisti kävelyyn ajokoira sekoituksen kanssa. Nyt on todellakin mennyt sata kertaa paremmin, kun hommasin tuplahihnan omilla hihnoilla ja yhdellä käsiremmillä. Dewin aion opettaa jo alusta lähtien kävelemään nätisti hihnassa. Tottakai alussa kun totutellaan hihnaan, on täysin normaalia pelätä kaikkea uutta ja vähän ehkä kiskoakin kotiin päin.

Harrastatko koirien kanssa mitään?
En harrasta ainakaan tällä hetkellä. Metsässä kuljetaan paljon ja koirat pääsevät olemaan irti. Se riittää ainakin toistaiseksi. Irliksiä ainakin käytetään maastojuoksuissa ja toki näyttelyissä. Ehkä siksi minulla ei ole mielenkiintoa sinänsä paljoa näyttelyihin, koska en ole koskaan kiertänyt koiran kanssa kehää. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka innostuisi. 🙂

Miten sinulla riittää aika kolmeen koiraan ja asunnon pyörittämiseen?
Vielä en ole töissä, joten varsinkin nyt alussa on suhteellisen ”helppoa”, jos näin voi sanoa. Dewiä ei saa rasittaa vielä liikaa, joten oma takapiha riittää aluksi ulkoiluun mainiosti ja kerran päivässä käydään pikkumutka ihan vaan totuttelemassa hihnaan. Ja Dewi on oppinut hienosti pyytämään itkemällä ulos, joten helppo päästää yöllä käymään tarpeillaan takapihalla. Pari vahinkoa on sattunut vain sisälle.

Nyrkkisääntönä pidän:
Pissalle heti kun herää
Pissalle heti kun on syönyt
Pissalle heti kovan riehumisen jälkeen
+ valtavat kehut päälle! – Uskon todellakin, että Dewi oppii nopeasti sisäsiistiksi.

Arki on lähtenyt hyvin käyntiin uuden koiran saavuttua. Koirien kanssa lapsesta asti eläneenä vaatii kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta pentuajan ja sen jälkeen. Opetetaan samalla vanhempia koiria ja uusin tulokas oppii vanhemmilta ja oppii siinä samalla oikeanlaisen kurin kotona. Koska irliksestä kasvaa suuri, on opetus aloitettava jo varhain. Rakkautta unohtamatta – ja sitähän täällä riittää – ja paljon.

42241146_2762227173793435_5637418212661395456_n