Kategoria(t): Raskaus

Syyllisyyden tunteet raskaana

Syyllisyyden tunne on hirveä. Se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja saa mielen masentuneeksi: voinko tehdä mitään toisin, jos teen jo parhaani? Vastaus tähän on: Et.

Syyllisyyden tunne ei ole väärin. Mikään tuntemasi tunne ei ole väärin. Se kertoo siitä, että sinä oikeasti tunnet etkä ole tunteeton. Syyllisyyden tunteen voi saada aikaan ihan mikä tahansa asia. Minulle se asia on diabetes. Siihen vielä hyvänä mausteena raskaushimot, heittelevät verensokerit ja pelko syntymättömän lapsen puolesta.

Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: suojelu. Tuo kaikki on suojelua. Sinä suojelet kuin leijonaemo sinulle kaikkein rakkainta. Se kertoo myös vastuullisuudesta ja siitä, että tahdot panostaa johonkin asiaan täysillä. Muista aina, ettet ole yksin. Vain yrittämällä parhaasi voit onnistua.

Minulla esimerkiksi on syyllisyyden tunteita, kun hoitohenkilökunta enkä minä tiedä, mikä diabetestyyppi minulla on. Diabetes ja raskaus yhdistettynä on jatkuvaa seuraamista verensokeritasapainossa ja insuliinimäärissä. Tämä kaikki on ollut minulle hyvin stressaavaa ja uuteen totuttelua, sillä aiemmat lääkeannokseni ovat olleet pienempiä kuin vauvoilla.

Kannanko minä oikeasti syyllisyyttä asiasta, jonka eteen teen parhaani, mutta en voi mitään? Nyt Mira rauhoitu ja kuuntele jo itseäsi. Onnistut kyllä.

Minun paheeni tässä raskaudessa on se, etten pidä riittäviä taukoja syömisten välillä. Olen kuitenkin helvetin onnellinen siitä, että olen lopettanut röökin vetämisen aivan raskauden alusta saakka ! Sitä jotenkin suojelee kuin leijonaemo poikastaan ja haluaa tottakai tehdä parhaansa tämän sairauden kanssa, mutta stressaamalla ja liikaa ”hifistelemällä” saan vaan lisää harmia aikaiseksi – tässä tapauksessa korkeita arvoja.

Se, mitä tahdon tällä postauksella sanoa, on seuraavanlainen. Kun yrität parhaasi, et voi muutakaan. Luota itseesi, yritä luottaa hoitohenkilökuntaan, luota raskauteen ja ennenkaikkea NAUTI RASKAUDESTA. Sä oot paras äiti ❤️

Kategoria(t): Raskaus

Kuinka minä elän raskauden

Uskon vahvasti siihen, ettei ole minkäänlaista oikeaa tapaa elää ja kokea raskautta. Jokainen meistä on yksilö. Tässä postauksessa haluan kuitenkin avata sitä, kuinka minä henkilökohtaisesti elän ja koen raskauden.

Minua suoraansanoen huvittaa ihmisten maalaisjärjen unohtaminen. Kaikkea ei voi tietää, eikä tarvitsekaan. Mielestäni olisi kuitenkin hyvä muistaa se, että seksiä saa harrastaa ja saunassa käydä, mikäli oma olo siihen pystyy ja lääkäriltä ei ole tullut kieltoa. Vauvaryhmiä selatessa mietin usein, etten kuulu tällaiseen jaaritteluun ollenkaan. Kokoajan tuntuu, kuin kaikkea omaa ja muiden tekemistä pidettäisiin vain suurennuslasin alla ja mitään et uskalla syödä tai tehdä. Joskus luin jopa sellaista, kun nuori tyttö oli ollut ratsastamassa ja luuli, että tärinä kropassa on voinut saada aikaan keskenmenon. Ei, ei se nyt ihan noinkaan mene. Mielestäni keskenmeno tulee, jos on tullakseen. Luoja ottaa pois elinkyvyttömät, jos niin on tarkoitettu.

Mä juon kahvia raskaana ja käyn saunassa. Kahvin juontia olen vähentänyt, enkö vedä enää pannutolkulla, muutama kuppi päivässä. En ala viilaamaan pilkkua siinä mielessä, että saisin juoda vajaan muumimukin päivässä. Olen lopettanut tupakoinnin kolme kuukautta sitten kerrasta poikki enkä aio suurta nautintoani kahvia hylätä. Tuntuu myös ihan älyttömältä, että jos netissä näkee jollain raskaana olevalla naisella esimerkiksi meetvurstin voileivän päällä, nousee älämölö. Minä syön sillointällöin metukkaa, mutten jatkuvasti ja se on ihan fine.

Mä uskon siihen, että kaikkein pahiten sä voit sun kohdussa asuvaa lasta vahingoittaa esimerkiksi huumeilla, tupakalla ja alkoholilla. Lakritsi ei ole myöskään hyväksi raskausaikana, mutten usko, että siitä pienissä määrin olisi kovinkaan suurta haittaa. Mua rajoittaa muutenkin jo syömisten suhteen Diabetes, kun lääkettä joutuu lisäämään reilusti. En silti aio elää raskautta kytäten syömisiäni tai tekemisiäni, vaan oikeasti nauttia tästä ajasta. ❤️ Tottakai jokainen täysipäinen ajattelee lapsensa parasta raskauden alusta alkaen, mutta joku raja sentään. Ei kaikkea tarvitse tehdä oppikirjan mukaan ja pitää pystyä nauttimaan. Tuntuu siltä, että kaikki pitäisi tehdä prikuulleen suositusten mukaisesti ja joka toinen ruoka-aine aiheuttaisi vauvalle jotain pahaa.

Mitä te olette mieltä? Mä olen varmaan joidenkin silmissä maailman paskin tuleva äiti, mutta teen asiat omalla tavallani. En voisi elää, jos alkaisin kyttäämään sitä, montako mitäkin ruokalajia mun ateria sisältää tai onko siinä nyt kofeiinia vähän vai vitusti. Mä syön salaattia myös, jopa enemmän kuin koskaan aiemmin. Käytän vitamiineja, juon maitoa, syön lihaa ja teen normaalia kotiruokaa. Välillä ahmin sipsejä iltaisin ja vejän nuudeleita. Kun maha alkaa olla iso, en lähtisi ruuhkaiseen baariin, mutta limpparin voisin käydä terassilla juomassa toisen seurana. Ei kaikkea iloa täydy kitkeä pois, vaikka raskaana onkin. Sun täytyy muistaa, että sä oot sä ja sun rooli arjessa muuttuu, olet kohta äiti. Ei se sulje pois sitä, ettet saisi nauttia sulle tärkeistä asioista. ❤️

Kategoria(t): Raskaus

Raskauden ensimmäinen kolmannes

Tänään on raskausviikko 12, 11+6 ja se tarkoittaa sitä, että huomenna alkaa toinen kolmannes! Eli huomenna kääntyy raskausviikko 13, 12+0. Tuntuu hurjalta ajatella, että vatsani sisällä kasvaa ihan oikeasti toinen ihminen. Jännittää aikalailla jo ylihuomisen ultra. Päivät ja viikot kyllä tosin vierähtää todella nopeasti, vastahan minä tein positiivisen raskaustestin?

Olen kirjoittanut raskauspäiväkirjaa aina välillä ja oireiden ilmaantuessa. Minusta se on kiva tapa muistella raskautta sitten myöhemmin ja kerrata tapahtumia, muistella ylipäätään raskausaikaa. Ei niitä kaikkia tuntemuksia varmaan edes muistaisi, jos ei niitä ylös raapustaisi.

ENNEN POSITIIVISTA RASKAUSTESTIÄ

Rinnoissa oli muutamia näppyjä ja jano oli kova. Olin todella väsynyt ja minulla oli jatkuva vessahätä. Muuten olo oli oikein normaali, vatsa vain turvonnut, samalla tapaa kuin ennen kuukautisia.

POSITIIVISEN JÄLKEEN

Viiltävä kipu säteili reisistä polviin. Myös alavatsalla oli viiltävää kipua, joka säteili myös lantioon, kohtu alkoi supistella jo todella varhain. Kylmä/kuuma oli vähän väliä ja hiki kaatui. Vatsalla oli paineen tunnetta.

Minulla on diabetes. Raskauden alussa verensokerini menivät aivan uusiin ulottuvuuksiin ja alkoivat niinsanotusti ”pelaamaan omaa peliä”. Soitin tottakai tämän riskiraskauden takia suoraan äitiyspolille ja kerroin huoleni. Minulle annettiin ohjeeksi seurata verensokereita toki säännöllisesti, mutta jos arvot nousevat yli 15 ja en saa niitä laskettua, on mentävä suoraan päivystykseen. Raskauden ajan verensokeriarvojen ja insuliinin kanssa on tavallaan pelaamista, jokainen päivä ja viikko on erilainen. Onneksi minulla on FreeStyle Libre, joka on aktivoitu Oulun äitiyspolille – siellä hoitajat näkevät verensokeriarvoni reaaliajassa.

Kilpirauhas-arvoni heilahtivat myös raskauden alussa, joten siihen aloitettiin hoidoksi Thyroksini. Aamuisin otan Thyroksinia, päivällä D-vitamiinia ja 1mg foolihappoa ja illalla rautaa ja Primaspania. Primaspan ehkäisee raskausmyrkytystä.

Laitan tähän nyt muutamia pätkiä raskauspäiväkirjastani:

26.1.2019 RV 5, 4+3

Todella kovan tuntoisia kohdun supisteluita. Olet tällä viikolla jotakuinkin seesaminsiemenen kokoinen. ❤️

Tässä välissä kaikkea maan ja taivaan väliltä, hermoamista kilpirauhasarvojen takia, uusien rintaliivien ostoa, ensimmäisen bodyn osto ja ihkaekat sukat, verikokeissa käyntejä, monia puheluita äitiyspolille ja neuvolaan, apteekkikäyntejä, ferritiiniarvo päin p*rsettä 17, kahvi tökkinyt parina aamuna ja muutenkin taistelua verensokereiden kanssa.

12.2.2019 RV 7, 6+6

Tänään oli ensimmäinen äitiyspoli ja sain nähdä sydämesi sykkeen. ❤️ En ole koskaan ollut näin onnellinen. Isälläsi ei tullut loppupäivästä töissä enää mitään. Taisipa kyynel vierähtää myös poskelle. Kerroimme tänään raskaudesta myös julkisesti (ehkä turhan aikaisin). Varhaisultran mukaan olet 7+0.

15.2.2019 RV 8, 7+2

Heräsin kuudelta kovaan pissahätään. Minulla oli aika Oulun avohoitotalolle 8:10 tarkempiin kilpirauhaskokeisiin. Koko aamun on ollut ihan hirveän paha olo, ei ole onneksi tarvinnut oksentaa. Kello on nyt 11:45 ja uskallan alkaa syödä viiliä. Puuro ei uponnut aamulla. Isösi haki kaupasta mehua.

16.2.2019 RV 8, 7+3

Suihkun jälkeen KAMALA olo, ihan hirvee! Juoksulla keittiöön, pari hörppyä vettä, kaapista pyyhe märän tukan alle, silmissä näkyy vaan mustaa, pyörryttää, sänkyyn makaamaan. Isäsi käytti koirat. Luna 3v, Heta 1v 5kk, Dewi 7kk. Me kaikki odotetaan sinua. ❤️

21.2.2019 RV 9, 8+1

Meille oli varattu aika Kaakkurin neuvolaan 10.00. Siellä juteltiin 2 tuntia ja saimme paljon lappuja kotiin. Isäsi oli mukana myös. Nyt iltapäivän olen täyttänyt vauvakirjaan sukupuuta. Ultra on varattu nyt kuukauden päähän. Emme malta odottaa. ❤️ Olisimme voinut kuunnella sydänääniä tänään, mutta neuvolatäti oli sitä mieltä, ettei ne ehkä saata vielä kuulua. Halutaan odottaa.

5.3.2019 RV 10, 9+6

Taas tänä aamuna herääminen itkuun (painajaisia). Ruokahalut 100% ja paino noussut 2kg. Olo on tosi hyvä, mitä nyt välillä hermostuttaa kaikki ja liikaa. Nään myös ihan jotain outoja seksiunia. 😀 OYS:sta tuli yks päivä kirje lääkäriltä, jossa luki jotenkin näin: ”Kohdussa yksi elävä sikiö”. Isäsi purskahti kyyneliin. Kohta päästään taas ultraan ja isäsikin näkee sinut. ❤️

8.3.2019 RV 11, 10+2

Eilen soitin äitiyspolille. Thyroksinia jatketaan seuraaviin verikokeisiin asti ja tarkastellaan tuloksia. Viime yönä kovat vatsakivut, säteili reisiin asti – kohtu kasvaa. Sikana unia, naama rutikuiva huulien vierestä. Toissayönä menin unissani kontalleen ja otin tyynyn haaraväliin, sanoin isällesi unissaan, että: ”Ota se Wellpur pois! Nää on näitä raskausajan vuotoja. Ota pois, ettei kastu” <- vittu mä repesin aamulla. Heräsin vielä siihen ku isäsi sanoo, että alahan herätä. 😀

Nyt viimepäivinä on esiintynyt ihottumaa kainaloissa. Olen aloittanut hajustamattomien deodoranttien käytön. Polar – ja ruisleipähimo on jotain taivaallista! Saa kyllä olla onnellinen, kuinka niinsanotusti helppo alkuraskaus on ollut. Ei ole tarvinnut oksentaa yhtään kertaa. Kovat reisikivut välillä ja alaselkää särkee. Väsymys on jotain luokkaa käsittämätön. Huomenna alkaa toinen kolmannes, enkä voisi huokaista enempää helpotuksesta. ❤️ Saa tuota valkovuotoa lorista niin paljon kuin tahtoo, pääasia ettei verta valu ja beibillä on kaikki hyvin. Ylihuomenna päästään ultraan. 🤩❤️

Kategoria(t): Raskaus

RV 9, 8+0

Nyt sen voimme paljastaa, pienokainen saapuu maailmaan. ❤️😭 Tammikuun 22. päivä elämä mullistui ja meidän kaikkein hartain toive toteutui. Meistä tulee perhe. ❤️ -12.12.2019

Tämä on kyllä hermoja raastavaa kirjoittaa puhelimella ja tabletilla katsoa vielä teksti läpi, julkaista kuvat ja katsoa postaus muutenkin läpikotaisin. Nimittäin mun tietokone ei halua olla nyt yhteistyöhaluinen ollenkaan ja jää todennäköisesti eläkkeelle hyvinkin pian. 😀 Tässä postauksessa aattelin avata vähän ensimmäistä kahdeksaa viikkoa raskaana; mitä fiiliksiä se on herättänyt, millaisia oireita mulla on ollut ja mitä tuleva pitää sisällään. Tänään vaihtui siis raskausviikko 9, 8+0.

Olen kirjoittanut raskausmatkasta päiväkirjaa. Ajattelen niin, että on mukava sitten jälkeenpäin kerrata, minkälaisia tunteita raskaus on herättänyt, millaisia oireita minulla on ollut ja kuinka diabetes vaikuttaa raskauteen.

Koska minulla on sairaus nimeltä diabetes, on myös raskauteni riskiraskaus. Minulla on ollut pitkään hyvä hoitotasapaino ja päivää ennen positiivista raskaustestiä diabetespolilla arvoni olivat hyvät, kilpirauhasta lukuunottamatta. Pitkä verensokeri 6,4, joka on ihan loistava. En koe juurikaan huonoa omaatuntoa siitä, etten suunnitellut yhdessä lääkäreiden kanssa raskautta. Kuitenkin raskaus on todettu hyvin varhaisessa vaiheessa ja minua on alusta lähtien seurattu huolella. Minun olisi pitänyt ottaa asia esille diabeteskäynneillä lääkäreiden kanssa, että lapsi on toiveissa. En halua syytellä itseäni siitä, miksi jätin tai en jättänyt jotain asiaa kertomatta. Ehkä este oli juurikin siinä, että tuntui typerältä kertoa ventovieraille ihmisille siitä, että: no tässä lasta hankitaan. – vaikka mikä paha tuossa olisi ollut? Lapsen etuhan on kaikkein tärkein. Loppujen lopuksi kaikki asiat ovat todella hyvin.

Viimeiset kuukautiseni ovat alkaneet 26.12.2018. Positiivisen raskaustestin tein 22.01.2019. Niko lähti varhain aamulla hakemaan apteekista Clearblue digitalin ja minä odotan sängyssä suurinpiirtein rakko halkeamassa! Istuttiin molemmat keittiössä ja pidettiin kädet ristissä, katsottiin vähän hölmistyneinä toisiamme että JOSPA. Menin vessaan, vilkaisin sivusilmällä ja näin jotain tekstiä. Otin testin täriseviin käsiini, mykistyin. Sen hiljaisuuden päätteeksi muistan vain sanoneeni: ei vittu, ihanko oikeesti? Ei oo todellista, ei voi olla. Näytin testin Nikolle, joka kyynelsilmin tuli halaamaan. Siinä meni kyllä muutama päivä ihmetellessä. ❤️

RV 8, 7+5

VERIKOKEITA JA LÄÄKÄRIKÄYNTEJÄ
No koska nämä mun kilpirauhas-arvot olivat vähän kohonneet aiemmassa verikokeessa, minut laitettiin 29.01 uudestaan kokeisiin. Ne olivat samaa luokkaa kuin aiemmissa kokeissa. Minulle määrättiin Thyroksinia raskauden aikaiseen hypotyreoosin hoitoon. Menin tästä aivan lukkoon jo Kontinkankaan vastaanotolla, ennenkuin tiesin olevani raskaana. Itkin kotimatkalla autossa Nikolle, kuinka diabetes olisi riittänyt. Vielä kilpirauhasen vajaatoiminta. Saatana.

No mä en jättänyt asiaa siihen. Koska mun järkeen ei käynyt se, että muka YKSKAKS mulla olis joku vitun kilpirauhasen vajaatoiminta!? Sain kuin sainkin lähetteen Ferritiinin mittaukseen, joka oli s e i t s e m ä n t o i s t a. Kyllä, seitsemäntoista. Se ei ole tosiaankaan hyvä, ja tarkoittaa käytännössä sitä, että rautavarastoja ei elimistössä juuri ole. Joillakin arvo on jopa viisi, ja lääkärit seuraavat ainoastaan viitteitä. Vielä tänäkin päivänä tuntuu olevan vaikea saada lähetettä S-Ferrit mittaukseen.

No minähän mielenkiinnosta täyttyneenä rupesin tutkimaan asiaa netistä. Kilpirauhaslääkitystä ei saisi aloittaa, ennenkuin kaikki muut vaikuttajat (kuten esimerkiksi rauta-arvot ja varastorauta-arvot ovat poissuljettu). Otin asian puheeksi 12.2 äitiyspolilla oikean diabeteslääkärin kanssa, joka alkoi vähätellä hankkimaani tietoa. Sanoi, että rauta-arvoni ovat hyvät, hemoglobiini 112 on oikein hyvä ja kilpirauhasella ei ole mitään tekemistä raudanpuutteen kanssa. Mitäpä siinä tappelemaan. Sanoin, että haluan uuden lähetteen kokeisiin. No ihmekkös kyllä, minulle laitettiin lähete johonkin hiton tarkempaan kilpirauhastutkimukseen 15.2. Lääkäri vielä sanoo päin naamaa: no nämä saattaa nämä tulokset joskus valehdella. Jos sinulla on elimistössä eläinperäisiä aineita (mun tapauksessa insuliini), voi tulokset olla vääriä. No älkää nyt hitto määrätkö mulle ”suuntaa antavia verikokeita” vaan tarkkoja. 😀

RASKAUSVIIKKO 8, 7+0
Äitiyspolilla minua jännitti ihan valtavasti. Varhaisultralla katsottiin raskauden kesto ja montako on. Minua huvitti, kun lääkäri sanoi: No on täällä ainakin yksi. (Mun suu pamahti auki, mä että hääh!?) – Joo, yksi siellä on. HUH, onneksi. Tai siis tarkoitan sitä, että synnytystä pelkäävänä yhdessä on varmaan jo tarpeeksi tekemistä puskea ulos. Olisihan se ollut ihan lottovoitto tottakai, jos ihmisen alkuja olisi ollut kaksi. ❤️ Kuitenkin meidän yksi kaikkein rakkain on saanut alkunsa, ja tuntuu, kuin olisi voittanut lotossa ainakin 7 kertaa putkeen. ❤️❤️

Alkuraskaus on kyllä sujunut ihan älyttömän hyvin! Mä pelkäsin kuollakseni jatkuvaa oksentelua yms. Olen kärsinyt ainoastaan välillä kovista supistuksista kohdun kasvaessa, viiltävistä kivuista, lievästä etovasta olosta ja väsymyksestä. Uskoisin väsymyksen johtuvan juurikin tuosta kilpirauhasen toimintahäiriöstä ja raudanpuutteesta. Onneksi minulla on nyt rauta-tabletteja, sitä inhottavaa Thyroksinia, D-vitamiinia, 1mg foolihappoa ja Primaspania. On ainaki hitto lääkitys kohilllaa! 👍🏻😂

Me jäädään jännittämään yhdessä huomista, ensimmäistä neuvolakäyntiä. Heiba ❤️