Kategoria(t): Mielenterveys

Matkalla minuun

Oon jo pidemmän aikaa miettinyt, kuinka kirjoittaisin tästä kaikesta, mitä mun elämässä on tapahtunut. Aina ei todellakaan ole ollut helppoa, kun taas arki ja usko huomiseen osaa välillä yllättää. Meillä kenellekään ei varmasti ole aina helppoa ja sen kanssa on vaan opittava elämään. Joskus tapahtuu vaan niin romahduttavia asioita ja tuntuu, ettei niistä tahdo päästä millään yli. Tässä postauksessa kerron omista vaikeista asioistani ja kuinka selvitä niistä suurimmaksi osaksi ihan itsekseen – toki myös ennen kaikkea läheisten tuella.

Mä en ollut mikään helppo teini. Nuoruus meni koulua kapinoidessa, mutta sain kuin sainkin päättötodistukseen ihan tyydyttävän keskiarvon. Olisin saanut paremmankin, jos olisin viitsinyt avata matikankirjaa hitusen useammin. Kaikki muu oli kivaa, koulu ei. Vihasin niitä naamoja, jotka puhuivat minusta selkäni takana sekä vasten kasvoja. Silti koitin tulla lähes jokaisen kanssa suht toimeen. Kapinoin. Kapinoin enemmän kuin piti, vain koska tunsin, etten kuulu joukkoon. Pidin oman pääni, viimeiseen asti aina, kunnes siitä kärsi perhettä myöten kaikki. Jälkeenpäin ajateltuna olin todella typerä. Toisaalta olen myös kiitollinen siitä, että osaan pitää puoleni ja suojella itseäni. En ainoastaan myrkyttänyt käytöksellä itseäni, vaan myös perhettäni.

Osa näistä puhujista on kuitenkin nyt aikuisiällä tulleet uudelleen juttelemaan ja sanomaan ”hei meidän pitäis oikeesti nähdä enemmän!” tarkoittamatta sitä ollenkaan esimerkiksi baarissa. Olen myös huomannut, että juurikin näitä ihmisiä elämäni kiinnostaa vain siihen pisteeseen saakka, että saadaan taas uudet juorut kehiin ja tokaistaan vaan ohimennen ”hei pitäs muuten nähdä”. Ei, minä ainakaan en sano kenellekkään haluavani nähdä, jos en sitä oikeasti tarkoita. Vääristyneitä mieliä ja käsityksiä kun tänne mahtuu niin paljon.

Olen sydämeltäni ihminen, joka haluaa auttaa muita mahdollisimman paljon, ja osakseen saan siitä myös usein paskat niskaan. Hyväsydämisiä ihmisiä on kai niin helppo käyttää hyväkseen. Enkä tällä postauksella tahdo ylistää sitä, etteikö itsessäni olisi vikoja, tietysti on. Olen äkkipikainen, malttamaton, temperamenttinen ja suurisuinen sille päälle sattuessa.

Kun on ollut monta vuotta kaveriporukassa, jossa on paljon tuttuja naamoja, tuntuu vaikealta hyväksyä se tosiasia, etteivät ne ystävät olleetkaan oikeita ystäviä. Tai se, kun paras ystäväsi valehtelee sinulle kirkkain silmin monta vuotta. Sen jälkeen ei ole kovin helppoa luottaa uusiin ystäviin ja tuttuihin. Sen palan aion löytää sisääni takaisin kokonaan – luottamuksen.

Romahdin pian vuosi sitten aikalailla lopullisesti. Siihen vaikutti eniten parhaan ystävän menettäminen, kun luottamus petti lopullisesti ja hyväksikäyttö parisuhteessa. En ole koskaan tuntenut niin pahaa mieltä enkä olisi uskonut, kuinka sen lopullisen romahduksen jälkeen vihdoin löytäisin itseni. Näihin päiviin asti elämäni on ollut viimeisen 2 vuoden aikana todella rankkaa. Nukahtelin monta kertaa jo iltapäivällä kuuden aikaan kun olin päässyt töistä ja käyttänyt Luna lenkillä (Hetaa ei vielä ollut). Olin niin masentunut ja pahassa olossa, että halusin aina vaan nukkua enkä herätä seuraavaan päivään. Päivät kuluivat töissä, kotiin tullessa eristäydyin kaikesta ja kuvittelin päässäni ties kaikenlaista. Hoin mielessäni, etten halua enää elää. Kuitenkin joka kerta näiden ajatusten ilmaantuessa päähäni, aloin kuunnella musiikkia ja kirjoittamaan. En löytänyt enää poispääsyä. Aina olin myös pystynyt kertomaan äidilleni kaikesta, silloin en pystynyt. En varmaan halunnut huolestuttaa häntä turhaan.

Kuukausia kului, kunnes en kyennyt enää peittelemään suruani. Romahdin. Itkin ja romahdin siinä vaiheessa kun äitini tuli pieneen yksiööni keittiönpöydän ääreen ja sanoi: me lähdetään päivystykseen. En voinut uskoa, että se on totta. Saisin apua, mutta vastustelin.

Saavuimme päivystykseen, jossa psykiatrisen hoitohenkilökunnan edessä romahdin uudelleen. Päivystys oli täynnä pienen paikkakunnan asukkaita, ja minä itkin. Itkin niin paljon, kuin ihminen pystyy itkemään enkä edes hävennyt kuin aluksi. Oli helpottavaa antaa kaiken tulla ulos. Jäin töistä pois kahden kuukauden sairaslomalle ja sain rauhoittua aivan kokonaan. Kaikesta.

Tuo romahdus opetti minulle sen, kuinka äärimmäisen tärkeää on kuunnella itseään tilanteessa kuin tilanteessa. Vaikka halu onkin auttaa muita, täytyy myös pitää oma mieli terveenä. Tehdä niitä asioita mitä rakastaa, puhua jokainen ongelma selväksi eikä padota asioita sisälle ja vielä kerran kuunnella itseään ja muita. Romahduksen jälkeen olen pystynyt palaamaan parisuhteeseen, joka on elämäni ensimmäinen normaali sellainen. Olen turvassa, minua kuunnellaan ja minä kuuntelen. Tiedän nyt oman arvoni ja mikä on minulle parhaaksi. Kaikkein eniten saan kuitenkin kiittää äitiäni. 🖤

Kategoria(t): Yleinen

HEINÄKUUN POSITIIVISET

FB_IMG_1532975921244.jpg🌸 Elämä uudessa kodissa tuntuu aivan lottovoitolta. Saatiin asunto aivan ihanalta asuinalueelta omalla saunalla ja takapihalla.

🌸 Olen hakenut kolmea eri työtä Oulusta. Toivottavasti pääsen niistä johonkin, osa-aikaiseen tai vielä parempana uutisena vakituiseen.

🌸 Olen löytänyt uusia metsäreittejä ja nähtävyyksiö nykyisestä kaupungista. On mukava vaihdella koirien kanssa lenkkeilypaikkoja, kun täällä niitä riittää. Ja mikä mainiointa – meri on lähellä!

🌸 Vaikken minnekään musiikkifestareille tänä vuonna lähtenytkään, oli mukava käydä kuuntelemassa porttien ulkopuolella Summer Party – festareita ja nauttia pari lonkeroa.

🌸 Olen pitkästä aikaa päässyt kiertämään kirpputoreja ja kauppakeskuksia, löytänyt kotiin mm. ruokaryhmän, seinähyllyn ja muutamia tarvittavia kodin tavaroita.

🌸 Olen tutustunut uusiin ihmisiin WhatsApp ryhmän kautta ja käynyt Tuiran rannassa kolmea heistä näkemässä. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ihan kasvokkain ja toivon todella, että löytäisin elämääni myös uusia ystäviä. Netillä on ihmeellinen ja hyvä vaikutus ihmisiin, muistaen kuitenkin niin sanotun ”mustan puolen”. Pidän kuitenkin mielen positiivisena kaikelle tuntemattomalle ja uudelle.

🌸 Olen uinut paljon enemmän kuin koskaan aiemmin. Myös koirat ovat päässeet kunnolla uimaan.

🌸 Olen opetellut Oulun keskustaa jo jonkin verran. Päivä päivältä autolla liikkuminen isommassa kaupungissa on helpompaa.

🌸 Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä – olen löytänyt rinnalleni aivan ihanan miehen. ♡ Miehen, joka kuuntelee, ymmärtää, kannustaa tulevaisuuteen ja ennen kaikkea rakastaa.

Kategoria(t): Yleinen

HELTEINEN HEINÄKUU

36933729_2597431523606335_8296803550789369856_n

Täällä Oulun suunnalla on kyllä hellettä piisannut vähän liiaksikin. Suomalainen kun ei ole tottunut liian kuumaan ilmaan, tuntuu tämä äkkiä järisyttävältä paahtumiselta. 😀 Helle on toisaalta hyvä, koska on saanut itsekin rusketusta, mutta viikkokausia jatkunut kuumuus ei tee hyvää. Myöskään koirien kannalta sää saisi olla viileämpi.

Nyt muutamat päivät on menneet oikeastaan vain sisällä, lukuunottamatta pieniä lenkkejä koirien kanssa. Kun asfaltin lämpötila lähentelee 43°C, joutuu tassut koville, joten nurmikon kautta kulku on ollut enemmän kuin hyvästä. Luojan kiitos tässä asunnossa on takapiha. Mietin vain, jos asuisin vielä siinä homeisessa ja tunkkaisessa yksiössä, yök.

FB_IMG_1532970162022

FB_IMG_1532970188005

Tämä heinäkuu toi tullessaan minullekkin uskaltautumisen mereen ja järveen, ilman kiljumista ja pelkästään varpaiden kastelua! On ollut ihana rentoutua Nallikarin lomakylässä meren äärellä hiekalla ja käyttää koiria Valkeisjärvellä ja Pitkämöljässä uimassa. 🙂 Pitkämöljä on Nallikarin vieressä Toppilansaaressa oleva ranta, joka ei ole yleinen – joka onkin erittäin suosittu koiraperheille! Ja ihmisetkin uivat siellä.

Tykästyin myös ihan älyttömästi Koitelin koskiin. Jotenkin taikametsänreitillä puita pitkin kävellessä metsässä tuli taianomainen tunnelma. Mikä parasta, reitin varrella on monia nuotiopaikkoja ja ihana tunnelmatupa kahvitteluun. Suosittelen käymään katsomassa.

FB_IMG_1532970208281

FB_IMG_1532970701445

FB_IMG_1532970689841FB_IMG_1532970686431.jpg

FB_IMG_1532970697666

FB_IMG_1532970672799

FB_IMG_1532970680996.jpg

Olen ollut nyt työttömänä toukokuun alusta lähtien. Nyt muutaman päivän aikana olen hakenut itselleni kolmea eri työpaikkaa, vakituista ja osa-aikaista ja toivon todella, että pääsisin töihin, ettei tarvitse tapella työkkärin kanssa – ihan suoraan sanoen. 😀 Nyt tämä kuukausi on ollut melkoista tutustumista itse kaupunkiin ja totuttelua uuteen, jossa jo aiemmassa postauksessa avasinkin enemmän. Nyt jään hyvillä fiiliksillä odottamaan, suosiiko työnhaku onni tällä kertaa! 😀

IMG_20180730_162122_788.jpg

Kategoria(t): Koti

UUSI KOTI

36802675_2586319134717574_2020996663564304384_n

On kulunut aikaa siitä, kun viimeksi olen kirjoittanut blogin puolelle. Kirjaimellisesti mä nään punaista tämän ikivanhan koneen kanssa ja elämässä on tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana paljon. Muuttaminen eri paikkakunnalle on itse kullekin suuri muutos elämässä ja sen tuomat uudet kokemukset ja niin sanotusti uusi elämä.

Muutimme kuukausi takaperin kesäkuun lopulla mieheni kanssa Ouluun. Kajaani on kotikaupunkini, mutta jotenkin sitä päätyi isommalle paikkakunnalle tuntemattomaan. Suurin syy tähän on varmasti se, että synnyinpaikkakunnallani ei ole läheskään niin merkittävän suuri työllistymismahdollisuus kuin esimerkiksi täällä, ja tuntuu, kuin kaikki sieltä peräkylästä kuolisi pois. Tottakai sydämeni on aina Kajaanissa, läheisten luona, mutta mistäpä sitä koskaan tietää, vaikka sinne joskus takaisin muuttaa. Uskoisin kuitenkin näin, että kerran sieltä lähdettyäni isompaan kaupunkiin, en takaisin palaa.

36461903_2569822286367259_5802814096105537536_n

37942453_2642285579120929_9062911586229813248_n

Kotimme on kyllä aivan ihana. Asunto ei ole kovinkaan suuri kaksioksi, mutta ajaa erinomaisesti asiansa suurella takapihalla ja omalla saunalla. Tavarat ja erilaiset koristeet hakevat vielä paikkaansa ja seuraavaksi ostoslistalle on päässyt television alle hankittava hylly/lipasto. Muutenkin täytyy hieman järkkäillä, kuinka saa käytettyä tilan mahdollisimman järkevästi, viemättä lattiapinta-alaa. Ja vaikkei niitä neliöitä tosiaan runsain mitoin olekaan, olen silti erittäin tyytyväinen asunnon pohjasuunnitelmaan.

Olen myös pitkään haaveillut mahdollisimman simppelistä ja yksinkertaisesta hyllyköstä, johon saisin laitettua käytössä olevia kahvikuppeja ja kulhoja esille. Vihdoin se löytyi Jyskistä! Eikä hintakaan ollut suuri. Olen aivan rakastunut tähän Iittalan Taika – sarjaan mustavalkoisena, jota olenkin keräillyt jo jonkun aikaa. On se vaan niin kaiken kanssa käypä, jos haluaa vaikka korostaa jollain tehostevärillä esimerkiksi lautasessa tai serveteissä. No, mihinpä musta ja valkoinen ei sopisi. 😉

Muutoin tänne kuuluu ihan hyvää. Koirat ovat onnellisia pienehkön yksiön jälkeen, kun saavat vapaasti juosta isolla takapihalla. Ollaan myös löydetty hyviä lenkkeilyreittejä niin metsistä, kuin pyöräteiltä ja täytynee kyllä myöntää, että Oulu on panostanut äärettömän hyvin pyöräteihin – ja niitä on paljon. Ja siitä kai pyöräilykaupunki on saanut nimensä. 🙂 Tottakai vie aikaa totutella uuteen ja että oppii liikkumaan hyvin keskustassa ja sen ympäristössä. Ollaankin jo kuukauden verran pyöritty ympyrää keskustassa ja sen laitamilla, mikä on erittäin hyvä, että opimme kulkemaan uudessa kaupungissa. Vielä kun uskallan lähtä joukkoliikenteeseen yksin ja jäädä oikealla pysäkillä pois! 😀 Mukavaa sunnuntai iltaa kaikille!

36540471_2579170582099096_8281175229951115264_n